Pöllön siipien havinaa, vaikkei niistä mitään kuulukaan

23.6.2020

Lehtopöllön poikasia, Laura Vuokko
Lehtopöllön poikasia, Laura Vuokko
Kuva: Laura Vuokko
Kuva: Laura Vuokko

Lehtopöllö on Suomessa tulokaslaji, pesinyt Hakinkin alueella alle 150 vuotta. Pöllöjä rengastettiin ainakin 1970-luvulla, ehkä satunnaisesti jo aiemmin. Systemaattinen pöntötys ja rengastus ja emokontrollointi koiraspyynteineen aloitettiin 1989. Aineiston keruu ja dokumentointi pyrittiin hoitamaan keskitetysti, järjestelmällisesti ja vakioidusti Rengastustoimiston ohjeistuksen mukaan osana valtakunnallista petolintuseurantaa ja KBP:n innoittamana. Tällä jaksolla rengastajina toimivat Veikko Tarsa, Tomi Valtonen, Jorma Salo ja Esa Aaltonen, ehkä joku muukin.

Aineistoa kertyi paljon. Poikasia on rengastettu tässä projektissa 1116, emoja 262, lisäksi kontrolloitu 392 emopöllöä, yhteensä 1770 lehtopöllöä. Paljon rengastuksia arvokkaampia ovat juuri emo- ja muutkin kontrollit. Ne antavat huimasti lisätietoa pöllöjen elämästä, liikkeistä ja uhista. Pesimäaikataulussa havaittiin erittäin suuri vaihtelu vuosien välillä ravintotilanteen mukaan. Myös poikastuotto on suoraan verrannollinen ravintoon. Pesäpoikasten sukupuolenmääritys opittiin mittaamalla poikasten nilkkoja, merkittävä lisätieto pöllöjen tulevaisuutta ajatellen. Kehitettiin nk. saranaloukku koirasloukuksi, jota hyödynnettiin myös naakka ja uuttukyyhkyrengastuksissa.

Emo- ja koiraspyynnit kertovat totuuden pöllöparista, joka on pesinyt ”aina” kesämökin nurkalla. Lohjansaaressakin pesi koiras, joka rengastettiin Vihdissä pesäpoikasena 1999. Se pesi 2001 – 2016 säännöllisesti samassa mökkirannassa. Tänä aikana pesimäkumppanina vähintään 5 eri naarasta, jotka tuottivat 29 poikasta maailmalle.

Hyödyllisimmäksi aineistoksi on osoittautunut emopöllöjen värimuotojen seuranta. Aineistoa on kerätty koko ajan, mutta vasta viimevuosina oikeat tutkijat ovat osoittaneet värimuotojen suhteiden olevan suoraan riippuvainen ilmaston muutoksesta. Yli 30-vuotinen aineistomme oli onnekas löytö tutkijoille. Tuorein julkaisu näistä tutkimuksista on tulossa American Naturalist-lehteen, joka on yksi arvostetuimmista ekologian ja evoluutiobiologian alan julkaisuista. Tänä vuonna emopöllöistämme 8 oli harmaita, 7 ruskeita, vielä 1990-luvulla punaruskea värimuoto oli todella harvinainen. Punaruskea muoto lisääntyy ilmaston lämmetessä, koska se kestää kylmyyttä harmaata huonommin.

Vuosien mittaan lempilajiksi on tullut lehtopöllö, josta luulen tietäväni jotain. Toinen on tietysti pähkinähakki, mutta siitä tiedän tietäväni hyvin vähän. Mikä saa rengastajan edelleen nousemaan puuhun kymmenille tyhjille pöntöille vuosittain, heräämään aamuyöstä pyynteihin, täyttämään puuduttavia ATK-lomakkeita ja raportointeja. Lintujen ja tulosten takia, rengastus ei saa olla pääasia.

Vuodesta 1987 alkaen olen rengastanut lehtopöllöjen pesäpoikasia 824, emoja 207 ja kontrolloituja emoja on kertynyt 273.

Lyhyt pöllöraportti keväältä 2020:

Pesintöjä 15, joista 2 tuhoutui munilta. Emoja kiinni 15: 10 rengastusta, 5 kontrollia, harmaita 8, ruskeita 7. Kontrolleissa 2 entistä ukkoa, 3 poikasena rengastettua, siirtymät 8 -12 km. Emoista 3 kpl 1-v, 5 kpl 2-v, 7 kpl väh. 3-v, vanhin reng. pesivänä 2011, tämän poikanen vuodelta 2015 pesi nyt Pålsbölessä. Munia 3-6, k.a. 4,6. Poikasia 1-5, k.a. 3,0. Aloitukset 10.3.-23.3. Edellisen 10 vuoden k.a 12.3.-7.4., pesintöjä k.a. 9,3. Kelpo vuosi siis.

Esa Aaltonen, pöllörengastaja